The jäljentäminen Se on välttämätön kaikille eläville organismeille ja yksi elävien olentojen kolmesta elintärkeästä tehtävästä. Ilman lisääntymistä kaikki lajit olisivat tuomittu sukupuuttoon, vaikka naaras- ja miessukupuolen läsnäolo ei aina ole välttämätöntä lisääntymiselle. On olemassa lisääntymisstrategia, jota kutsutaan aseksuaaliseksi lisääntymiseksi ja joka on (melkein kaikissa tapauksissa) välinpitämätön sukupuolen suhteen.
Tässä AnimalWised-artikkelissa puhumme aseksuaaliset eläimet ja esimerkkejä niistä, joka alkaa termin ”suksuaalinen lisääntyminen” kuvauksella. Lisäksi näytämme joitain hyvin erilaisia esimerkkejä aseksuaalisista lisääntymisorganismeista.
Mitä on aseksuaalinen lisääntyminen?
Aseksuaalinen lisääntyminen on a lisääntymisstrategia tietyt eläimet ja kasvit, joissa kahden eri sukupuolta olevan aikuisen yksilön läsnäolo ei ole välttämätöntä. Tämän tyyppinen strategia tapahtuu, kun yksilö tuottaa geneettisesti identtisiä jälkeläisiä. Joskus voimme törmätä termiin klooninen lisääntyminen, koska se synnyttää vanhemman klooneja.
Samoin tämäntyyppisessä lisääntymisessä sukusolut (munasolut tai siittiöt) eivät ole mukana kahta poikkeusta, partenogeneesiä ja gynogeneesiä lukuun ottamatta, jotka näemme jäljempänä. Sen sijaan he ovat somaattiset solut (ne, jotka muodostavat kaikki kehon kudokset) tai kehon rakenteita.
Aseksuaalisen lisääntymisen tyypit ja esimerkkejä
Eläinten aseksuaalista lisääntymistä on monia tyyppejä ja alatyyppejä, ja jos sisällytetään kasvit ja bakteerit, luettelo venyy entisestään. Seuraavaksi näytämme sinulle tieteellisessä maailmassa eniten tutkittujen ja siksi tunnetuimpien eläinten aseksuaaliset lisääntymisstrategiat.
1. Kasvillinen lisääntyminen:
The itku on tyypillinen aseksuaalinen lisääntyminen merisieniä. Se tapahtuu, kun ruokahiukkaset kerääntyvät tietyntyyppisiin soluihin sienissä. Nämä solut eristetään suojaavalla päällysteellä, jolloin saadaan a gemule joka myöhemmin karkotetaan, jolloin syntyy uusi sieni.
Toinen vegetatiivisen lisääntymisen tyyppi on itää. Eläimen pinnalla oleva soluryhmä alkaa kasvaa uudeksi yksilöksi, joka voi lopulta erota tai pysyä yhdessä ja muodostaa pesäkkeen. Tämän tyyppinen lisääntyminen tapahtuu hydroissa.
Jotkut eläimet voivat lisääntyä pirstoutuminen. Tämän tyyppisessä lisääntymisessä eläin voidaan jakaa yhdeksi tai useammaksi osaksi ja jokaisesta näistä kappaleista kehittyy kokonaan uusi yksilö. Tyypillisin esimerkki voidaan havaita meritähtien elinkaaressa, sillä kun ne menettävät käsivarren, sen lisäksi, että ne pystyvät uusiutumaan, siitä muodostuu toinen yksilö, klooni alkuperäisestä tähdestä.
2. Partenogeneesi:
Kuten alussa sanoimme, partenogeneesi vaatii munasolun, mutta ei siittiötä. Hedelmöimättömästä munasolusta voi kehittyä kokonaan uusi organismi. Tämän tyyppinen aseksuaalinen lisääntyminen kuvattiin ensimmäisen kerran kirvoissa, eräässä hyönteistyypissä.
3. Gynogeneesi:
Gynogeneesi on toisenlainen uniparrentaalinen lisääntyminen. Munat tarvitsevat virikkeitä kehittääkseen alkion, siittiön, mutta se ei luovuta genomiaan. Siten jälkeläinen on äidin klooni. Käytettyjen siittiöiden ei tarvitse olla samaa lajia kuin äidin, vain samanlaista lajia. Se annetaan sisään sammakkoeläimet ja teleostit.
Tässä on esimerkki pirstoutuneesta lisääntymisestä meritähdellä:
Aseksuaalinen lisääntyminen selviytymisstrategiana
Eläimet eivät käytä tätä lisääntymisstrategiaa tavanomaisena lisääntymismenetelmänä, vaan ne toteuttavat sitä vain epäsuotuisina aikoina, kuten ympäristön muutoksissa, äärimmäisissä lämpötiloissa, kuivuudessa, urosten puuttuessa, suuressa saalistamisessa jne.
Aseksuaalinen lisääntyminen vähentää geneettistä vaihtelua, mikä voi johtaa pesäkkeen, ryhmän tai eläinpopulaation katoamiseen, jos äkilliset muutokset ympäristössä jatkuvat.
Eläimet, joilla on suvuton lisääntyminen
Monet organismit käyttävät aseksuaalista lisääntymistä säilyttääkseen lajin sopimattomina aikoina. Tässä on joitain esimerkkejä.
- Spongilla alba: on eräänlainen makean veden sieni kotoisin Amerikan mantereelta, jotka voivat lisääntyä itku kun lämpötila on -10 ºC.
- Planaria torva: kuuluu tasomatojen reunaan tai litteät madot. Ne elävät makeassa vedessä ja ovat levinneet kaikkialle Eurooppaan. Kasvattuu pirstoutuminen. Jos se leikataan useaan osaan, jokaisesta palasta syntyy uusi yksilö.
- Ambystoma altamirani: salamanteri vuoristovirrasta, kuten muutkin suvun salamanterit Abystoma, voidaan kopioida gynogeneesi. Ne ovat kotoisin Meksikosta.
- Ramphotyphlops braminus: sokea vyöruusu on kotoisin Aasiasta ja Afrikasta, vaikka se tuotiin muille maanosille. On käärme hyvin pieni, alle 20 senttimetriä ja lisääntyy partenogeneesi.
- Hydra oligactis: hydrat ovat eräänlaisia meduusa makeaa vettä, joka voi lisääntyä itää. Ne elävät pohjoisen pallonpuoliskon lauhkeilla vyöhykkeillä.
Seuraavalla videolla voit nähdä uusiutumisen litteän madon amputaation jälkeen, erityisesti a Planaria torva:
Jos haluat lukea lisää samankaltaisia artikkeleita Aseksuaalinen lisääntyminen eläimillä, suosittelemme siirtymään eläinmaailman Curiosities-osioon.
Bibliografia
- Álvarez-Romero, J., RA Medellín, H. Gómez de Silva ja A. Oliveras de Ita. 2005. Ramphotyphlops braminus. Eksoottiset korkeammat selkärankaiset Meksikossa: monimuotoisuus, levinneisyys ja mahdolliset vaikutukset. Ekologian instituutti, Meksikon kansallinen autonominen yliopisto. SNIB-CONABIO tietokannat. Projekti U020. Meksiko. DF
- Cook, RE (1979). Aseksuaalinen lisääntyminen: lisähuomio. The American Naturalist, 113 (5), 769-772.
- De Meeûs, T., Prugnolle, F., & Agnew, P. (2007). Aseksuaalinen lisääntyminen: genetiikka ja evoluutionäkökohdat. Cellular and Molecular Life Sciences, 64 (11), 1355-1372.
- Dieckmann, U. ja Doebeli, M. (1999). Lajien alkuperästä sympatrisen lajittelun perusteella. Nature, 400 (6742), 354.
- Komen, H. ja Thorgaard, GH (2007). Androgeneesi, gynogeneesi ja kloonien tuotanto kaloissa: katsaus. Vesiviljely, 269 (1-4), 150-173.
- Thorson, G. (1950). Meren pohjaselkärangattomien lisääntymis- ja toukkaekologia. Biological Reviews, 25 (1), 1-45.